Tammisaaren keväässä siikoja jallittamassa

Sateinen Helsinki on nopeasti kaukainen muisto, kun liukuvan työajan tarjoaman jouston puitteissa hyppäsin peltiseen ratsuuni ja otin kurssiksi Tammisaaren. Luvassa olisi upea keväinen ilta hienoissa maisemissa.

Matkan varrella taivas kirkastui ja silmiin avautui upea maisema Fagervikin kartanon ympärisössä. Suosittelen pistäytymään paikan päällä, sanoilla on vaikea kuvata. Niin upea kuin paikka olikin, niin pysähtyminen ei valitettavasti ollut tällä kertaa mahdollista. Edessä oli jotain paljon tärkeämpää.

Lopulta tie ei enää pienemmäksi voinut vaihtua ja edessä siinsi mökin seinä. Olimme siis rannassa, eli perillä. Pikaisen vaatetuksen vaihdon jälkeen unohdimme vielä eväskassin sujuvasti rantatörmälle ja veneen kokka kaarsi pelipaikoille, missä homman nimi oli yksinkertainen: matoa koukkuun ja nauttimaan.

Valtavan kauaa ei ensimmäistä tärppiä tarvinnut odotella. Kohta sieltä rantautuikin pieni siika, joka matkalla ehätti sopivasti uida siimat ristiin. Sen jälkeen pitikin kotvan hiljaisempaa ja tuumailimme, että olisi parasta vaihtaa toiseen paikkaan.

Seuraavaksi asetuimme salmeen, josta kävi pieni virtaus, joka tuulten mukaan aina vaihtoi suuntaansa. Muutoksen havaitsi ensin siiman liikkeestä ja kiristymisestä. Yleensä tätä seurasi melko pian toisenlainen, voimakkaampi ja odotetumpi, siian aikaansaama liike. Pari kolme kertaa siinä onkiessamma ehti virta vaihtamaan suuntaansa ja jokaisella kerralla muutos toi mukanaan siikaparven ja pari-kolmen tärppiä. Jossain kohtaa aurinko oli kadonnut kohti horisonttia metsän taakse. Siinä kohtaa ajantaju palasi. Kalaa oli kylliksi parin päivän ruokatarpeiksi, joten pakkasimme tavarat veneeseen ja otimme kurssin kohti kotia.

Mikäli siian kevätonginta ei ole entuudestaan tuttua puuhaa, niin mainio tietopaketti löytyy Kalastus.comista.