Talviverkoilla paukkupakkasessa

Vaikka pakkasukko pisti joulupyhinä parastaan, niin hänen mahtiaan suuremmaksi kävi kutkutus kokea verkot. Niinpä varhain joulupäivän aamuna pistettiin auto lämmitysjohdon perään, jotta pääsisimme harjoittamaan tätä passiivisena pidettyä kalastusmuotoa, joka on joidenkin mielestä kalakantojen vihollinen numero yksi. Vaan antaa niiden koirien haukkua.

Itse kuulun siihen koulukuntaan, jonka mielestä jokaiselle kalastusmuodolle löytyy kyllä sijansa. Ja jokaisen kalastusmuodon harjoittajista löytyvät myös ne, jotka itse tekevät kaiken aina oikein ja lisäksi tietävät parhaiten, kuinka muiden tulisi toimia.

Narumies lähestyy määränpäätänsä.

Narumies lähestyy määränpäätänsä.

Jos moiset olivat mietteet vielä matkalla, niin talven kauneus tykkylumineen ja kuuraisine oksineen veivät ajatukset nopeasti toisaalle. Ja siinä kohtaa, kun järven selkä alkoi siintää edessä, oli muu maailma murheineen koko lailla merkityksetön. Pakkanenkin oli paukahtelustaan huolimatta vain pieni huomaamaton puraisu poskipäillä.

Kohta olimmekin puhdistamass avantoja. Edelliskerralla tehty huolellinen eritys oli kannattanut. Avanto oli vain ohuelti jäässä, mutta sen verran kuitenkin, että edellisreissun menetyksen korvaamaan hankitty jääsaha pääsi ensikertaa tositoimiin. Kauaa ei nokka tohissut, kun narut oli viritelty valmiiksi ja kokeminen saattoi alkaa.

Nyt nousee!

Nyt nousee!

Edellisellä kerralla avannosta oli noussut kaksi mukavan kokoista kuhaa, jotka ruokakunta oli parissa päivässä pistellyt parempiin suihin. Vaan mitäpä olisi tällä kertaa? Päättäväisin vedoin nousi verkko mustasta vedestä puikkarille. Ja joka vedolla sitä toivoi, että vedestä pilkistäisi vaalea vatsa tai että pintakalvon rikkoisi suuren pyrstön synnyttämä pyörre. Vetotoisensa jälkeen verkko nousi vedestä tyhjänä. Vaan usko ei loppunut, sillä aina on toivoa. Varsinkin, jos verkko on liinaltaan viisimetrinen. Vasta siinä vaiheessa kun ala-aina keikkui pinnan yläpuolella, jouduin toteamaan, että tällä kertaa vettenväki piti karjansa omilla maillaan.

Kohta verkko sukelsi takaisin syvyyksiin. Annoimme narujen vajota perään ja peittelimme avannot huolellisesti. Jospa se sitten seuraavalla kerralla.