peltsi_kirja

Peltsin kala-apajat, eli etelän miehen kalajuttuja.

Etukäteen ajateltuna tämä kirja kuulostaa omaan korvaani hyvin erikoiselta: Ensinnäkin, kun kerta eletään Suomessa, niin arvaa, että kalapaikoista ei hiiskuta kenellekkään. Ja jos joku paikka tiedetään, niin se on kyllä varma, että siitä paikasta ei ainakaan kirjoiteta kirjaa koko kansalle luettavaksi. Toiseksi, kun kalapaikoista meille kertoo tässä etelän mies, niin ei tuota kirjaa voi kuin epäillä: minä en opi tuosta kirjasta mitään, ja jos jotain neuvovat, niin siihen kusetukseen en kyllä mene. Eivätkä sitä paitsi etelän miehet osaa kertoa kalajuttuja, senhän kaikki tietävät. Vaan avataan nyt kirja ja katsotaan kuitenkin.

Keitänpä aamukahvin kaveriksi ja ryhdyn tarkastelemaan kirjaa. Siinä se ukko seisoo heti ensimmäisellä sivulla kala kourassa. On muuten isompi meritaimen, mitä itse olen ikinä saanut. Vaan jokin etelänmiehen olemuksessa arveluttaa, tuumailen. Kertoohan se käyneensä kalastusoppaan ammattitutkinnon. Mitä sellainen. Vai mahtaisiko se sittenkin tietää jotakin.

Nyt niitä kalajuttuja alkaa sitten tulla ja aina jutun lomassa mies avaa hieman kalastusfilosofioitaan. Kalastusfilosofioita ja yleisiä neuvoja, että minkälaisessa paikassa se kala nyt vaikka viihtyy. En minäkään turhaan vieheitä vaihtele, jos sillä olen kerta joskus kalaa saanut. Näinhän minäkin aina teen. Haukeakin mies puhuu kalastavansa ja puhuukin kuin parhaasta ruokakalasta. Onpa mukava kuulla kerrankin kun haukea puolustellaan. Ei se taida olla aivan pöljä mies ollenkaan tämä Mikko ”Peltsi” Peltola.

Kirjassa mies kertoo rehellisellä äänellä kalastusmatkoistaan, jotka vievät ympäri Suomen milloin minkäkin lajin perässä. Onhan tuo paljon kerennyt kalalla käymään ja näyttäähän siellä olleen onneakin matkassa. Mukavaa on myös lukea monipuolisen kalastuksen puolesta. Sillä tavalla ajatellessa kaikesta saaliista tulee arvokasta ja harrastus saa uutta potkua. Kalastuksen kohdalla ei mies kuitenkaan anna periaatteistaan tippaakaan myöten. Kalastuksen täytyy olla kalalähtöistä ja ilman kestäviä kalakantoja ei myöskään ole elinkeinoa eikä harrastusta. Tästä ei voi olla kylliksi samaa mieltä. Vaikka tuota esitelty’ raudun narraustekniikkaa en kyllä purematta niele. Ei kai sitä kalaa nyt tuolla tavalla tule.

Sitä kirjaa avatessa ei arvannut, että vielä sai samana aamuna selitellä pomolle mitä varten myöhästyi töistä. Elävä kerronta osuu mielenpäälle ja saa kirjan ääressä istuvan kalamiehen huutamaan ohjeita taimenen väsytykseen. Mitenkä se pöljä päästi sen alavirran puolelle: ”Nyt ala juosta perässä ukko!” Se on jo melko paljon kalastuskirjalta. Ei pöllömpää täytettä pukinkonttiin. Ja onhan se isänpäiväkin jo tuloillaa, jos joku potii, mitä sitä lahjaksi. Kyllä tätä voi hyvinkin suositella.

Yksi kirjan jutuista on julkaistu Kalastus.com sivulla ”Aamuvirkkuna Vantaanjoella”. Kannattaa lukaista.