Kututaimenten bongausta Longinojalla

Taimen on upea kala, jonka luonnonkannat Suomessa ovat monin paikoin erittäin uhanalaisia. Siksi on erityisen upeaa, että pieni, mutta aktiivinen porukka jaksaa tehdä talkootyötä taimenten hyväksi ja kunnostaa niille kutupaikkoja.

Longinojaa on kunnostettu vuodesta 2001 alkaen Suomalaisen kalastusmatkailun edistämisseuran Taimentiimin ja Virtavesien hoitoyhdistyksen toimesta.

Nyt on erinomainen aika nauttia heidän työnsä hedelmistä. Viime viikkojen sateet saivat kalat nousemaan kutupuuhiin ja hämmästyttävän pienissä puropahasissa saattaa nähdä hämmästyttävän suuria taimenia. Ohessa video, josta saa pientä osviittaa siitä, miten kiehtovaa tuota ikiajat vuodesta toiseen toistunutta kuturiittiä on seurata.

Longinojan parhaat alueet taimenten lisääntymistä ajatelleen ovat tällä hetkellä Latokartanontien ja Kehä I:n väliin jäävällä osuudella.

Kartta. ETRS-TM35FIN -tasokoordinaatit: N 6680324 E 390355

Lisää Longinojasta voit lukea tästä.

Jos nyt jollekin juolahtaa mieleen todella huono idea lähteä saaliin perässä liikkeelle, niin vavat ja pyyntivälineet tulee jättää kotiin, sillä taimen on 15.11. asti rauhoitettu, eikä kutupuuhissa uupuneista ja laihtuneista kaloista juuri ruuaksi ole. Ruokakaloja mielivän tulee suunnata merenrannalle tyrskytaimenta heittämään. Vinkkejä vaikkapa tästä.

Kalastuskyselyä Linkolan luona

Sitä elettiin aikaa kun tuo kalastusmestari Linkolan Pentti uitteli verkkojaan vielä Päijänteen puolella. Se laitettiin sitten muuan tutkija ympäristöntutkimuskeskukselta Linkolan tuvalle soutelemaan ja kyselyä tekemään, että onko kala käynyt. Aikansa haastoivoivat kalastuksesta ja kalansaaliista. Kuoreet Pentti kertoi syövän evääkseen suoraan verkosta kalareissuilla.

Siinä päivän päätteeksi tutkija arvasi esittää Pentille ehdotuksen, että mikä jos sauna lämmitettäisiin illan päätteksi ja jatkettaisi löylyssä rupattelua. Tuohon Kalamies napautti takaisin:”Missäs herra on itsensä liannut?”. Olivat löylyt jääneet istumatta.

Sähkökalastusta Jyväskylässä

Kuva: Inka Vesala

Sähkökalastus on eräs kalabiologian tutkimusmenetelmistä. Menetelmänä se on suhteellisen tehokas pienissä joissa ja puroissa, ja sillä saa melko hyvän arvioin tutkittavan alueen lajikirjosta ja kantojen koosta.

Sähkökalastukseseen tarvitaan kaksi: sähköttäjä ja haavimies. Sähköttäjä kantaa rinkkatelineessä olevaa akkusysteemiä selässään, josta lähtee veteen menevä häntä: katodi. Toisessa kädessä sähköttäjällä on sauvamainen anodi. Katodin ja anodin välille muodostuu sähkökenttä, jonka vaikutuksesta useimmat kalat taintuvat hetkellisesti. Taintuneet kalat on haavimiehen helppo kopata kyytiin tarvittavia tutkimuksia varten. Menetelmä on suhteellisen kalaystävällinen ja sitä käytetään mm. taimenkantojen kartoittamiseen.

Oma onneni on se, että opiskelen todella näin hienojen luontokappaleiden keskellä. Tällä kertaa olimme tutustumassa Jyväskylän läheisyydessä sijaitsevan puron kalakantaan. Tilastoihin pääsi ainakin useampi taimen, mateita ja satakunta mutua.