Tasokkaita hirsihuviloita

Lehmonkärki

Kalastusta, kokouksia, tapahtumia… Suo itsellesi, ystävillesi tai liiketuttavillesi osa- tai koko päivän kalastusretki Päijät-Hämeessä Päijänteen kauniissa saaristossa. Tarjoamme elämyksellisiä kokemuksia yrityksille, kalastusporukoille, perheille tai yksityiskalastajille. Luomme parhaat mahdolliset olosuhteet kalastukselle ja tarjoamme myös vaihtelua kalastuksen lomaan.

Tarjoamme eri kalastuspaketteja jokaisen mieltymyksien mukaan, kalasta ja kestosta riippuen viemme sinut huippu-apajille lähelle tai kauas. Kesät, talvet mukana on aina asiansa osaava ja mukava kalaopas, joka vastaa vaikeimpiinkin kysymyksiinne. Nyt nappaa!

Yrityksille Lehmonkärki tarjoaa tasokasta majoitusta, kokoustiloja, erilaista kalastusohjelmaa ja muita aktiviteetteja sekä tapahtumia. Majoitusta on 60-90 hengelle, kokoustilaa 100 hengelle, ruokapalveluita ja kaikkea tukevaa palvelua mitä tarvitaan omaleimaisten, persoonallisten ja samalla elämyksellisten kokousten järjestämiseen.

Yritysasiakkaat viemme kalastamaan kalastuslautallamme tai hyvin varustelluilla uisteluveneillä. Kalastussafarit räätälöimme ryhmänne toiveiden- ja tarpeiden mukaisesti, korkki-onginnasta nuotanvetoon. Lehmonkärjessä on useita majoitusvaihtoehtoja. Oma piha, soutuvene, laituri ja hyvä hiekkapohjainen uimaranta takaavat yksityisyytesi.

Maittavat kala-ateriat ja nokipannukahvit avotulen äärellä ovat osa kalastusta keskellä sinistä seikkailua… Omatoimisille kalastajille Irtaudu arjen kiireestä ja tule viettämään lomaasi milloin sinulle sopii niin läheltä kuin kauempaakin yksin tai ystäviesi kanssa leppoisaan Lehmonkärkeen, joka sijaitsee Asikkalassa kauniin Päijänteen rannalla.

Yhteystiedot:
gsm. +358 500 444 177
email: lehmonkarki@lehmonkarki.fi
www: www.lehmonkarki.fi

Katso Lehmonkärki kartalla

Viiden vuorokauden sää

Huomisen täsmäkalastussää:
Lähetä kännykälläsi viesti muodossa KALA 2 Asikkala numeroon 16161, ja saat ennusteen huomiselle päivälle. Tämän päivän kalastussään saat kirjoittamalla KALA Asikkala (0,84 E). Ohje.

Siirry Lehmonkärjen kotisivuille.

Kalastuspastoiminnan kuvaus:
Useita erilaisia kalastuspaketteja, kysy lisää!

Kalastusmuodot:
Vetouistelu, Heittokalastus, Pilkkiminen

Kalalajit:
Ahven, Hauki, Kuha, Taimen

Kuljetusvälineet:
Kalastuslautta, Uisteluvene, Soutuveneitä

Majoituspaikan kuvaus:
2 kpl 6-7 hlön huviloita
2 kpl 4+2 hlön huviloita
5 kpl 4+1 hlön huviloita
3 kpl 4 hlön huviloita
1 kpl 14 hlön huviloita
Osassa huviloista oma ranta
Kaikki huvilat hyvin varusteltuja
Oma sauna jokaisessa huvilassa

Kokous- ja ravintolatilat
Järjestämme tilauksesta häät, perhejuhlat, teemajuhlat sekä erilaisia yritystilaisuuksia toiveidesi mukaan. Kaksikerroksinen edustushuvila, ruokailu ja kokoustilat jopa 200 henkilölle.

Kustaviin kalaan

Kustavin saaristo tarjoaa erittäin monipuoliset mahdollisuudet kalastukseen ympäri vuoden. Kustavin alueen saaristosta löytyy niin suojaisia lahtia kuin avomerenkin tuntua.

Kustavi sijaitsee Lounais-Suomen saaristossa ja Manner-Suomeen kunta on yhdistetty Kaitaisten sillalla. Kustavi sijaitsee 69 km:n päässä Turusta ja Kustavista on hyvät lautta-yhteydet Ahvenanmaalle ja Iniöön. Saaria ja luotoja kunnan alueella on noin 2000 kpl.

Kustavin merialueen houkuttavuus matkailevan kalastajan näkökulmasta on melkoinen. Saaristomeren pohjoisreunan ohitse vaeltavat lohet keskikesällä ja Kihdin selkä tarjoaa huikeat mahdollisuudet lohenuisteluun. Syksyllä kausi jatkuu pitkään meritaimenen heitto- ja vetouistelijoilla ja keväällä jääkannen kadottua meritaimenet ovat edelleen kalastajan käsillä sisälahdissa. Vuosnaisten alueen uistelumahdollisuudet ovatkin antaneet monelle sen ensituntuman punalihaiseen…

Sisäsaariston haukipaikat hakevat vertaisiaan rannikkoalueilta. Ja kun haukikausi loppuu niin ahvenet tarjoavat uuden maailman. Pilkkimiesten maailmassa Kustavin vedet ovatkin legendaariset.

Sisäsaariston haukipaikat hakevat vertaisiaan rannikkoalueilta. Ja kun haukikausi loppuu niin ahvenet tarjoavat uuden maailman. Pilkkimiesten maailmassa Kustavin vedet ovatkin legendaariset. Keväisin ja syksyisin silakkaa voit koittaa muun muassa Kivimaan laiturilta. Parven sattuessa kohdalle voit saada hetkessä koko perheelle tuoretta silakkaa. Tuore itse pyydetty silakka kruunaa ruokapöydän.

Alueen majoitusmahdollisuudet ja muut palvelut ovat erinomaiset ja Saariston rengastien osana tapahtumia ja oheistoimintaa löytyy kaikille.

Kustavi kartalla

Kustavin kunta
puh. +358-2-842 6600
email: kustavi@kustavi.fi

Linkkejä Kustavin kalastukseen liittyen
Kustavi.fi
Kustavin Urheilukalastajat
Kustavin kalastusmatkailu (tietoa luvista ja muuta tärkeää)
Majoitus Kustavissa

Kututaimenten bongausta Longinojalla

Taimen on upea kala, jonka luonnonkannat Suomessa ovat monin paikoin erittäin uhanalaisia. Siksi on erityisen upeaa, että pieni, mutta aktiivinen porukka jaksaa tehdä talkootyötä taimenten hyväksi ja kunnostaa niille kutupaikkoja.

Longinojaa on kunnostettu vuodesta 2001 alkaen Suomalaisen kalastusmatkailun edistämisseuran Taimentiimin ja Virtavesien hoitoyhdistyksen toimesta.

Nyt on erinomainen aika nauttia heidän työnsä hedelmistä. Viime viikkojen sateet saivat kalat nousemaan kutupuuhiin ja hämmästyttävän pienissä puropahasissa saattaa nähdä hämmästyttävän suuria taimenia. Ohessa video, josta saa pientä osviittaa siitä, miten kiehtovaa tuota ikiajat vuodesta toiseen toistunutta kuturiittiä on seurata.

Longinojan parhaat alueet taimenten lisääntymistä ajatelleen ovat tällä hetkellä Latokartanontien ja Kehä I:n väliin jäävällä osuudella.

Kartta. ETRS-TM35FIN -tasokoordinaatit: N 6680324 E 390355

Lisää Longinojasta voit lukea tästä.

Jos nyt jollekin juolahtaa mieleen todella huono idea lähteä saaliin perässä liikkeelle, niin vavat ja pyyntivälineet tulee jättää kotiin, sillä taimen on 15.11. asti rauhoitettu, eikä kutupuuhissa uupuneista ja laihtuneista kaloista juuri ruuaksi ole. Ruokakaloja mielivän tulee suunnata merenrannalle tyrskytaimenta heittämään. Vinkkejä vaikkapa tästä.

peltsi_kirja

Peltsin kala-apajat, eli etelän miehen kalajuttuja.

Etukäteen ajateltuna tämä kirja kuulostaa omaan korvaani hyvin erikoiselta: Ensinnäkin, kun kerta eletään Suomessa, niin arvaa, että kalapaikoista ei hiiskuta kenellekkään. Ja jos joku paikka tiedetään, niin se on kyllä varma, että siitä paikasta ei ainakaan kirjoiteta kirjaa koko kansalle luettavaksi. Toiseksi, kun kalapaikoista meille kertoo tässä etelän mies, niin ei tuota kirjaa voi kuin epäillä: minä en opi tuosta kirjasta mitään, ja jos jotain neuvovat, niin siihen kusetukseen en kyllä mene. Eivätkä sitä paitsi etelän miehet osaa kertoa kalajuttuja, senhän kaikki tietävät. Vaan avataan nyt kirja ja katsotaan kuitenkin.

Keitänpä aamukahvin kaveriksi ja ryhdyn tarkastelemaan kirjaa. Siinä se ukko seisoo heti ensimmäisellä sivulla kala kourassa. On muuten isompi meritaimen, mitä itse olen ikinä saanut. Vaan jokin etelänmiehen olemuksessa arveluttaa, tuumailen. Kertoohan se käyneensä kalastusoppaan ammattitutkinnon. Mitä sellainen. Vai mahtaisiko se sittenkin tietää jotakin.

Nyt niitä kalajuttuja alkaa sitten tulla ja aina jutun lomassa mies avaa hieman kalastusfilosofioitaan. Kalastusfilosofioita ja yleisiä neuvoja, että minkälaisessa paikassa se kala nyt vaikka viihtyy. En minäkään turhaan vieheitä vaihtele, jos sillä olen kerta joskus kalaa saanut. Näinhän minäkin aina teen. Haukeakin mies puhuu kalastavansa ja puhuukin kuin parhaasta ruokakalasta. Onpa mukava kuulla kerrankin kun haukea puolustellaan. Ei se taida olla aivan pöljä mies ollenkaan tämä Mikko ”Peltsi” Peltola.

Kirjassa mies kertoo rehellisellä äänellä kalastusmatkoistaan, jotka vievät ympäri Suomen milloin minkäkin lajin perässä. Onhan tuo paljon kerennyt kalalla käymään ja näyttäähän siellä olleen onneakin matkassa. Mukavaa on myös lukea monipuolisen kalastuksen puolesta. Sillä tavalla ajatellessa kaikesta saaliista tulee arvokasta ja harrastus saa uutta potkua. Kalastuksen kohdalla ei mies kuitenkaan anna periaatteistaan tippaakaan myöten. Kalastuksen täytyy olla kalalähtöistä ja ilman kestäviä kalakantoja ei myöskään ole elinkeinoa eikä harrastusta. Tästä ei voi olla kylliksi samaa mieltä. Vaikka tuota esitelty’ raudun narraustekniikkaa en kyllä purematta niele. Ei kai sitä kalaa nyt tuolla tavalla tule.

Sitä kirjaa avatessa ei arvannut, että vielä sai samana aamuna selitellä pomolle mitä varten myöhästyi töistä. Elävä kerronta osuu mielenpäälle ja saa kirjan ääressä istuvan kalamiehen huutamaan ohjeita taimenen väsytykseen. Mitenkä se pöljä päästi sen alavirran puolelle: ”Nyt ala juosta perässä ukko!” Se on jo melko paljon kalastuskirjalta. Ei pöllömpää täytettä pukinkonttiin. Ja onhan se isänpäiväkin jo tuloillaa, jos joku potii, mitä sitä lahjaksi. Kyllä tätä voi hyvinkin suositella.

Yksi kirjan jutuista on julkaistu Kalastus.com sivulla ”Aamuvirkkuna Vantaanjoella”. Kannattaa lukaista.

Aatoksia vavan varresta ja verkon päästä

Sitä kun luonnossa liikkuu oli sitten järvellä tai metsässäkin, niin siinä sitä on oivaa aikaa harjoitella ajattelua, jos sitä haluaa. Se siinä ajatuksen juoksussa tuli sitten vastaan se hetki, kun oli aateltava omat tekemiset lävitse. Mikä se saapi miehen toisensa perään lähtemään järvelle ja kokemaan kalan viettiä. Herkempi tekee tästä johtopäätöksen, ettei usean miehen aatos ole sattumaa, vaan löytyy meistä jo puolivalmisteena.
jarvijavalo
Onnellisen kalamiehen elämään voidaan määrittää hyvin tarkasti kolme kulmaa, missä kukin kulma pelaa merkittävää roolia kolmion kannalta: Ensimmäisestä kulmasta löytyy sadetakki. Sadetakki suojaa kastumiselta ja kastuminen johtaa useasti ikävään kylmän tunteeseen. Sadetakki on siis kiistattomasti tärkeä. Kalastamisen kannalta olennaista on myös jonkinmoiset kalavehkeet. Vavan pituus tai uistimen väri ei välttämättä ole olennaisia, saati sitten oliko syöttiä tai ei. Ajatus mahdollisesta kalasta riittää ja sen todennäköisyys vain on toista luokkaa kalavehkeiden kanssa. Yleisen kalajuttuteorian mukaan surkeammilla kalavehkeillä saa parempia tarinoita, joten jokainen valitsee omansa.kalaa (6)
Kolmion kolmas kulma antaa kolmiolle muodon, elikkä sitä ei arvaa väheksyä. Oma maha on kalalla melko helpo täyttää, mutta autuas sitä, joka ruokkii useampia suita. Saalis täyttää kalamiehen vatsan ja jos naapuri makaa vatsan vieressä kylläisenä on loputkin kalamiehestä ruokittu. Kun tarjoillaan tuoretta itse pyydettyä kalaa, ei virnettä kalamiehen huulilta pyyhi edes väkevin vihamies eli idiootti. Siinä tapauksessa tämän kulmion ajattelu on myös aivan yhdentekevää ja sen muut kulmat melko tylppiä. Sateella tai kalavehkeittä, märkänä tai väsyneenä.
kalaa (1)
Vaikeinta se kalastuksessa ei taida sitten ollakkaan itse kalastus, sillä kun kalamies luottaa omaan vieheeseensä, se pyytää parhaiten. Sitä parempaa viehettä ei tästä valtakunnasta silloin löydy. Se mitenkä se ui tai miltä se näyttää ei ole merkityksellisiä. Ei ennen kun naapurin vavassa täräjää. Vaikeinta kalastuksessa on kalastajan kotiinpaluun odotus. Odottavan ajasta puhutaan pitkänä ja kalareissu ajan yksikkönä on meille nykyihmisille jo hyvin hankala käsite.

Storträsk – kalapaikka Sipoonkorven kansallispuistossa

Moni kalamies mieltää pääkaupunkiseudun ainoiksi kalapaikoiksi meren ja Vantaanjoen, mutta kun alkaa tutkimaan tarkemmin karttaa ja netin ihmeellistä maailmaa löytyy useita muitakin kiinnostavia kalapaikkoja. Itse olen tyytyväinen asuinpaikkaani Vantaan itäosissa. Kotoani pääsee siirtymään melko suoraan Sipoonkorven kansallispuistoon. Pari vuotta alueella asuneena tajusin vasta nyt, että maastopyörälläkin siirtyen 30 minuutin ajomatkan päässä on Storträskin kalastuksenhoitoyhdistyksen talkoovoimin ylläpitämä lohilampi nimeltään Storträsk. Alueen maat omistaa Metsähallitus jossa yhdistys on vuokralaisena.

Lammen kalasto koostuu etupäässä istutetusta kirjolohesta sekä luontaisista ahven- ja haukikannoista. Seassa on myös jonkin verran taimenta, nieriää sekä siikaa. Säännöllisti lampeen istutetaan kirjolohta. Lupamaksut käytetään istutuksiin ja paikan ylläpitoon. Kahdentoistatunnin lupa maksaa 12e. Lammen etelärannalta löytyy nuotiopaikka, jonne kalastuksenhoitoyhdistys toimittaa puita. Puuvarasto sijaitsee nuotiopaikalta hieman etelään. Lisätietoja paikasta löytyy sivulta Stortrask.com

Olen vieraillut lammella muutaman kerran, saaliina vain kiukkuisia tärppejä. Lammen pintaliikenne on kuitenkin vihjannut, että suuriakin kaloja pinnan alla liikkuu. Kaloja lampeen istutetaan tasaisin väliajoin. Saaduista lupatuloista riippuen, kuitenkin tuhansia kiloja kevään – syksyn aikana. 

Kahdella kalastuskerralla olen tavannut lammen rannoilta 12 rantakäärmettä, yhden kyykäärmeen (senkin nilkasta), paljon sammakoita ja liskoja. Kun pimeys laskeutuu kaikkialla ympäristössä alkaa kiiltomatojen valonvälke.

Ja illan myötä, kun kehätien liikenne hiljenee, voi Helsingin kupeessa saada oikeasti lähes täydellisen erämaafiiliksen.

Kartta. ETRS-TM35FIN -tasokoordinaatit: N 6683057 E 398143

Kalastuskyselyä Linkolan luona

Sitä elettiin aikaa kun tuo kalastusmestari Linkolan Pentti uitteli verkkojaan vielä Päijänteen puolella. Se laitettiin sitten muuan tutkija ympäristöntutkimuskeskukselta Linkolan tuvalle soutelemaan ja kyselyä tekemään, että onko kala käynyt. Aikansa haastoivoivat kalastuksesta ja kalansaaliista. Kuoreet Pentti kertoi syövän evääkseen suoraan verkosta kalareissuilla.

Siinä päivän päätteeksi tutkija arvasi esittää Pentille ehdotuksen, että mikä jos sauna lämmitettäisiin illan päätteksi ja jatkettaisi löylyssä rupattelua. Tuohon Kalamies napautti takaisin:”Missäs herra on itsensä liannut?”. Olivat löylyt jääneet istumatta.

Kuhanköllykkä

Jos elämässä jotain tulevaa odottaa, niin yhtä varmasti tulee aina myös lähdön hetki. Sellainen oli edessäni seuraavana aamuna. Loma mökkijärvellä oli päättymässä ja aamulla pakkaisimme tavarat autoon ja suuntaisimme sinne, missä ei samaa vapauden tunnetta tavoittaisi kuin Pohjois-Savon järvillä ja vihreiden metsien siimeksessä. Vaan jos edes ripauksen siitä kiireettömyydestä onnistuisi säilyttämään, niin hyvä olisi.

Vaan se lähdön hetki ei ollut aivan vielä. Vielä oli yksi ilta nauttia siitä kun tuulen vire tyyntyy ja aurinko liukuu oranssina taivaanrantaan. Ja ennen kaikkea siitä odotuksesen tunteesta, joka edeltää jokaista tärppiä. Kuten niin moni tämän kesän illoista, antoi tämäkin odottaa oikein kunnolla. Sain sahata parin kilometrin mittaista järveä päästä päähän niin rantoja pitkin kuin syvänteiden päältä. Mitään ei kuitenkaan tuntunut tapahtuvan.

Aurinko oli jo painunut horisontin taakse, kun päätin käydä vielä kokeilemassa, mitä tuttu jokisuu antaisi. Liikoja en odottanut, sillä ylempänä olevan järven ranta-asukkaat halusivat pitää rantaviivan yhdellä tasalla, joten vesistön latvajärven laskujoen pato oli vähien sateiden vuoksi visusti kiinni. Virtausta oli siis vain nimeksi. Harmittelin ajatuksissani kuivia koskia ja niiden kalakantojen kohtaloa. Sen oman vuollekuhasaaliini saisin kyllä korjattua tulevina kesinä, mutta hentoisen taimenkannan osalta tilanne olisi toinen. Korjaushommiin tuumin pääseväni myös muutoin. Olin nimittäin onnistunut jossain kohtaa katkomaan yhden vavan heti kärkirenkaan alapuolelta…

Näitä pohtiessani olin pistänyt kuitusiimaan päähän keltaisen matojigin kymmengrammaiseen päähän. Sen olin heittänyt pikkunätillä heitolla aivan joensuusta pistävän ruohikon reunaan. Vettä siinä kohtaa oli puolitoista metriä. Kohta jigi tavoitti pohjan ja juuri kun olin toista pomppua aloittamassa tärähti ja lujaa.

Kohta siiman päässä jytyytti siihen malliin, että hetken ehdin jo haueksi, joskin kuhamaisesti tärpänneeksi luulemaan. Vaan onneksi olin väärässä. Pian pinnan tuntumassa välähti messinkinen kylki ja piikikäs selkäveä viisti vedenpintaa. Kuha se oli. Kunnon köllykkä olikin. Vedin henkeä ja kelailin kalaa hiljalleen kohti. Sitä ei hätiköimällä passaisi karkuuttaa.

Jo hyvissä ajoin laskin haavin veneen viereen ja kelasin kalan veneen viereen. Sitten nappasin haavin vasempaan käteen ja laskin sen syvemmälle veteen kalan alle. Samaan aikaan kohotettu oikea käsi ohjasi kalaa haalin päälle. Siinä kohtaa nostin haavin veden pinnan yläpuolelle. Siinä sekunnin murto-osassa, jonka jokainen kalamies tietää, on pärskettä, potkujen jytyytystä, harrasta toivoa ja epävarmuutta. Se epävarmuus päättyi siinä kohtaa, kun veneen pohja kumahti merkiksi, että kala oli paremmalla puolella. Jigi oli totta kai irronnut operaation aikana suupielestä. Niin se usein menee; sitä saa yrittää kerran. Tällä kertaa se yksi yritys riitti.

Vaan se kuha. Vaikka olen muutaman kerran ollut kaverina nostamassa nelosella alkaviin kilomääriin varttuneita kuhia, eivät yli kahden kilon kalat olleet kovin usein osuneet kohdalleen. Vaan tämä oli, lähempänä kolmostakin, tuumin tyytyväisenä. Se oli ennätyskuha siinä. Oikeastaan aika sopivan kokoinen. Sen saattoi vielä hyvillä mielin ottaa ruuaksi, mutta sen verran suuri, että siinä hetkessä oli jotain juhallista.

kuha3

Seuraava heitto antoi vielä perään toisen hyvänkokoisen kalan, edellistä toki pienemmän, mutta hyvän köllykän kuitenkin. Verestettyäni sen tuumasin, että olin saanut sillä erää kylliksi kalaa. Ei sitä enempää tule pyytää kuin mitä syö. Kiitin järveä ja suuntasin kohti kotirantaa. Hymyilytti. Ensin meni rikki vapa, sitten kuhaennätys. Olisi sen loman voinut huonomminkin päättää.

”Jos riiustaa ja rakastaa, metsästää ja kalastaa, niin jossain joskus onnistaa.”

Goddejärvi

Sitä kolme päivää mietittiin ja nimeä maisteltiin suupielillä: Godde, Goddelle ja Godden rautu. Puhuvat hurjimmat, että siellä korkeuksissa se saa rautukin kannibalimaisia piirteitä ja kasvaa mittoihin mitä varten on siimat käytävä tarkasti läpi rispaantumien varalta. Sitä mielipahan määrää on vaikea järjellä hälventää, kun siima katkeaa väärällä hetkellä. Se on siinä tapauksessa Godden rautu joka nauraa parhaiten.

Sormi piirsi karttaan reittiä edestakaisin, eikä se Godden maasto siitä kesyyntynyt vaikka sitä viivaa karttaan kuinka yritti kynällä vedellä. Ylös on vain mentävä jyrkästi ja kiviä pitkin jos meinaa. Tämän saman hulluuden kanssa minä epäilen heikompien jo menettäneen järkensä. Onnekas on se joka ei kalastuksen viettiä tunne.

”Mies voi kyllä lähteä Goddelta, mutta Godde ei lähde mielestä”

Juhannuksen alla aloitimme lähestymisen Godden juurella olevaa Lossujärveä kohti. Keli suosi kulkijaa siten, että sai varmasti kulkea yksin koko viikon sen minkä kulki. Ihmisiä tällä reissulla ei nähty, vaan sadepisara tuli tutuksi. Yksin sai kantaa myös Godden pirun harteillaan. Piru alkoikin tuntumaan heti kun pääsimme kuuluvuusalueiden ulkopuolelle. Kotia jääneestä lusikasta alkoi urhaaminen Godden raudulle, kun katkoi puukosta terän ja rikkoi sadehousut. Yön läpi vaeltaminen sai jäädä.OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Eikö se nuoren miehen mieli ollut vielä nähnyt tarpeeksi kivikkoa vai oliko se jo Godden sekoittama, kun se päätti, että Goddelle noustaan Urtasjärven kautta. No kyllä ei tarvitse kuin karttaan vilkaista ja todeta, että Goddelle ei nousta Urtasjärven kautta. Vaan niin se nousu alkoi. Vertikaalinen korkeusero oli nopeasti laskettavissa käyristä ja summa oli 400 metriä. Matkaa tuonne lähes 10 kilometriä Urtasjärven leiristämme. Tässä vaiheessa fiksuimmat osasivat jättää leikin samantien kesken. Puukuksa katkoi remminsä rinkan päältä ja jäi niille sijoilleen jonnekkin erämaahan. Näillä lahjoilla sitä toivottiin Godden jo leppyvän. Vaan kyllä ei leppynyt!

”Eihän se nyt ainakaan vähään aikaan ala satamaan”

Godde oli järjestänyt nousunvarrelle sen verran houkuttelevan vesiputouksen, jossa saattaisi mies kylpeä vielä ennen järveä. Puhetta oli, että Goddelle ei mennä törkyisinä ja olihan tässä jo kolme päivää taivallettukkin. Tässä vaiheessa oltiin rinteeseen noustu jo melkein puoliväliin ja oli jokatapauksessa levähdyksen paikka. Houkutus vei ja sai jättämään sadesuojauksen auki hetkeksi. Godde avasi tulen ja siinä vaiheessa suihkun reunaa ei näkyny näitten huippujen tällä puolella. Puoli tuntia kivikossa ilman vaatteita odoteltiin sateen loppua, jos joku riepu säilyisi kuivana. No, puoli tuntia tunturisateessa on sellainen aika, että oma karvapeite ei enää eristä lämpöä siinä vaiheessa. Sade ei loppunut ja kaivoimme viimeiset kuivat rinkan sateensuojan alta. Sen verran se tietysti helpotti reissua, ettei tarvinnut enää kantaa huolta kuivista vaatteista.

Jos mietitään asioita, jotka sopivat hyvin yhteen, niin kyllä rankkasade ja rakkakivikko ei sovi. Minun jalkaan ei ainakaan semmoisia kenkiä ole vielä tehty, jotka siinä pitäisi. Tämä tietysti laskettiin vain yhdeksi Godden kiusauksista, mutta mielen päälle alkoi pikkuhiljaa kertyä omanlaisensa rakkakivikko. Raudut oli edelleen siellä ylhäällä, mielessä, ja sinne jatkettiin.

Korkeuskäyrä 900m kohdalla tapahtui kaksi asiaa. Tuli sumu ja näkyvyys kapeni sen verran, että ei arvannut kun 20 metriä suunnitella elämäänsä kerralla eteenpäin. Siinä kohdalla kävi myös mielessä sellainen totuus, että sen ääneen lausuminen tuotti vaikeuksia, vaikka kaverin ilmeestä tämä oli helppo päätellä. Lumi peitti kaikki sen näköiset kohdat mihin saattoi teltan pystyttää. Ylempänä saattoi olla tietysti vielä sama tilanne. Viimeisenä oljenkortena oli uhrattava vielä kerran Goddelle. Rinkan reunaan sidottu perhovapa oli sen verran sopivassa kohdassa, että sen saattoi katkaista kevyesti jalan pikkuisen livetessä kaltevalta kiveltä. Tässä vaiheessa alkoi kaikki voimasanatkin olla jo täysin käyttökelpoisia.

OLYMPUS DIGITAL CAMERALopulta GPS kertoi meidän olevan 100m päässä järvestä. Sumu oli sen verran sankkaa laatua, ettei tarvinnut nähdä edes koko järveä. Kiipesimme koko ylängön ainoalla tasaiselle kivettömälle kohdalle vain todetaksemme, ettei tämän rapakon reunalle saisi telttaa vielä moneen viikkoon. Painuimme alas Lossun puolelta. Tällä reitillä ei ollut kiviä, ei puhetta ja askelmerkki oli sitäkin pidempi.

”Ootko käyny Goddella?”

Vuoren väkevyys tuli mitattua melko ankaralla tavalla. Tästä ei vuori tämän valtakunnan rajojen sisäpuolella väkene. Jos olet menossa Goddelle, niin älä mene. Mies voi kyllä lähteä Goddelta, mutta Godde, Godde ei lähde mielestä.