Sarajärven tunturirautu

Kesällä aikakäsitys lapissa on sen verran erikoislaatuinen, että on yhdentekevää onko sitä. Kun voimat loppuvat, levätään ja kun on levännyt jatketaan. Kala syö sillon tällöin ja mieli lepää jatkuvasti.

Tunturiin nouseminen on raskasta puuhaa. Sitä kun useampi sata metriä noustaan ylöspäin, on kantamukset mietittävä viimosen päälle. Huhupuheiden varassa jätimme siis ylimääräisen ruuan matkasta ja vedet päätimme nauttia suoraan tunturipurosta. Se minkä noustessa alkoi jaloissa painamaan, keveni kyllä vähintäänkin samaa tahtia mielen päältä.

Iltapäivän patikoinnin jälkeen vaihtui jylhät U-laakson maisemat tunturiylängön karuun ja kumpuilevaan maastoon. Mönkijän uraa oli kevyt kulkea ja välillä uran hälvetessä eteenpäin johdatti kivipinot. Kahvit puron rannalla ja pikkuhiljaa kohti järveä. No järvihän se sieltä lopulta tulikin vastaan.

Norjassa ihmismieli on kehittynyt sen verran erikoisenlaiseksi, että kysyessä neuvoa hyvistä kalapaikoista saa läjän rasteja kartalleen. Ja jos itse ei hoksaa kysyä, niin hoksaa kyllä norjalainen kertoa vielä lähtiessään minkälaiseen ottipeliin on norjalainen lohen mullikka perso.

Ensimmäinen punavatsa paistui sopivasti iltapalaksi trangian pellillä ja toinen meni yöksi suolaan. Mukaan reissuun tuli pakattua semmoinen teltta, ettei siitä myöskään päässyt väärällä jalalla ylös. Päivällä purosta vielä pannukokoista sen verran, että mieli tuli täyteen ja illan mittää laskeuduimme takaisin solaan.

Paikka kartalla: http://goo.gl/maps/o9Tz1

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa