Artikkelit

Tasokkaita hirsihuviloita

Lehmonkärki

Kalastusta, kokouksia, tapahtumia… Suo itsellesi, ystävillesi tai liiketuttavillesi osa- tai koko päivän kalastusretki Päijät-Hämeessä Päijänteen kauniissa saaristossa. Tarjoamme elämyksellisiä kokemuksia yrityksille, kalastusporukoille, perheille tai yksityiskalastajille. Luomme parhaat mahdolliset olosuhteet kalastukselle ja tarjoamme myös vaihtelua kalastuksen lomaan.

Tarjoamme eri kalastuspaketteja jokaisen mieltymyksien mukaan, kalasta ja kestosta riippuen viemme sinut huippu-apajille lähelle tai kauas. Kesät, talvet mukana on aina asiansa osaava ja mukava kalaopas, joka vastaa vaikeimpiinkin kysymyksiinne. Nyt nappaa!

Yrityksille Lehmonkärki tarjoaa tasokasta majoitusta, kokoustiloja, erilaista kalastusohjelmaa ja muita aktiviteetteja sekä tapahtumia. Majoitusta on 60-90 hengelle, kokoustilaa 100 hengelle, ruokapalveluita ja kaikkea tukevaa palvelua mitä tarvitaan omaleimaisten, persoonallisten ja samalla elämyksellisten kokousten järjestämiseen.

Yritysasiakkaat viemme kalastamaan kalastuslautallamme tai hyvin varustelluilla uisteluveneillä. Kalastussafarit räätälöimme ryhmänne toiveiden- ja tarpeiden mukaisesti, korkki-onginnasta nuotanvetoon. Lehmonkärjessä on useita majoitusvaihtoehtoja. Oma piha, soutuvene, laituri ja hyvä hiekkapohjainen uimaranta takaavat yksityisyytesi.

Maittavat kala-ateriat ja nokipannukahvit avotulen äärellä ovat osa kalastusta keskellä sinistä seikkailua… Omatoimisille kalastajille Irtaudu arjen kiireestä ja tule viettämään lomaasi milloin sinulle sopii niin läheltä kuin kauempaakin yksin tai ystäviesi kanssa leppoisaan Lehmonkärkeen, joka sijaitsee Asikkalassa kauniin Päijänteen rannalla.

Yhteystiedot:
gsm. +358 500 444 177
email: lehmonkarki@lehmonkarki.fi
www: www.lehmonkarki.fi

Katso Lehmonkärki kartalla

Viiden vuorokauden sää

Huomisen täsmäkalastussää:
Lähetä kännykälläsi viesti muodossa KALA 2 Asikkala numeroon 16161, ja saat ennusteen huomiselle päivälle. Tämän päivän kalastussään saat kirjoittamalla KALA Asikkala (0,84 E). Ohje.

Siirry Lehmonkärjen kotisivuille.

Kalastuspastoiminnan kuvaus:
Useita erilaisia kalastuspaketteja, kysy lisää!

Kalastusmuodot:
Vetouistelu, Heittokalastus, Pilkkiminen

Kalalajit:
Ahven, Hauki, Kuha, Taimen

Kuljetusvälineet:
Kalastuslautta, Uisteluvene, Soutuveneitä

Majoituspaikan kuvaus:
2 kpl 6-7 hlön huviloita
2 kpl 4+2 hlön huviloita
5 kpl 4+1 hlön huviloita
3 kpl 4 hlön huviloita
1 kpl 14 hlön huviloita
Osassa huviloista oma ranta
Kaikki huvilat hyvin varusteltuja
Oma sauna jokaisessa huvilassa

Kokous- ja ravintolatilat
Järjestämme tilauksesta häät, perhejuhlat, teemajuhlat sekä erilaisia yritystilaisuuksia toiveidesi mukaan. Kaksikerroksinen edustushuvila, ruokailu ja kokoustilat jopa 200 henkilölle.

Muikkuverkoilla

Niin tuli taas kerran se aika vuodesta, että tiesi järvessä uivan kutumuikkua. Pyyntivesilläni se ajoittuu aina tähän loka-marraskuun taitteeseen. Tänä vuonna meni ehkä vähän pitkäkisikin vaan minkäs teet, aikataulut kun ovat aina monen muuttujan summa. Sen verran suurta herkkua muikku ja muikun mäti ovat, että pakkohan sitä oli verkkopuuhiin ryhtyä pettymyksenkin uhalla.

Niinpä suuntasimme kohti rantaa. Tämän sesonki kelpasi aloittaa uudenkarheilla verkoilla, ainoastaan pari kertaa kalastetuilla. Kohta neljä verkkoa, painot ja kohot olivat suuressa paljussa veneen kyydissä. Minä hyppäsin perätuhdolle ja isä soutajan paikalle.


Vaikka jokainen kalamies tietääkin parhaiden apajien olevan aina vastarannalle, olimme päättäneet laskea verkot hetikohta kotirannan viereen. Vesi oli jo jäähtynyt varsin raikkaisiin lukemiin ja pieni tuulenvire vahvisti viileää vaikutelmaa, joten aivan huvikseen ei sormia veteen tökännyt. Onneksi ei tarvinnutkaan, sillä verkot olivat selvät, eikä ala-ainakaan osoittanut takkuilemisen merkkejä. Varttia myöhemmin olivat pyynnit vedessä. Toinen rannasta selälle päin, toinen läheisen saaren rannasta niin ikään selkävesien suuntaan.

Tuskin oli aamu ehtinyt osoittaa valkenemisen merkkejä, kun auton keula oli taas rantaa kohti. Rantaan saavuttuamme ei kauaa mennyt, kun aurot loiskahtelivat hyisessä vedessä. Aloitimme kokemisen lähimmästä verkosta. Heti muutaman metrin jälkeen vedessä vilkkui ensimmäinen hopeakylki, heti perään toinen ja siitä edemmäs en enää laskenut. Kerättyäni koko verkon puikkarille kiskoin koko kolmimetrisen liinan ylös vedestä. Syvempänä oli vielä kosolti lisää elämää. Ahventen suurta määrää kirosin mielessäni. Yritys oli ollut pyytää välivedestä, mutta verkko oli kuitenkin jäänyt liian lähelle pohjaa. Onneksi seuraavat kolme verkkoa olivat enemmän muikkupainotteisia, toki sivusaalista niissäkin määränsä. Taisinpa jossain vaiheessa miettiä sitäkin, että liki joka kerta vesillä liikkuessa, etenkin kalastaessa tulee syvä kotona olemisen kokemus. Sellainen tunne, että on perillä. Olipa sitä missä tahansa.

Jahka kaikki verkot olivat veneessä, käänsimme kokan rantaan. Kannoin verkkopaljun läheiseen autotallirakennukseen sisälle ja ripustin verkot yksi kerrallaan erikoisvalmisteiseen selvittelytelineeseen. Jotkut saattavat moista käyttää pyykinkuivaukseenkin. Kuulemma. Hyvin siinä sai muikut, särjet, ahvenet ja kiisket selviteltyä. Talon kissa seurasi lähietäisyydeltä toimitusta. Saattoi siinä käydä niinkin, että joku kokeili, kuinka paljon katti jaksaa ahmia kalaa. Pitkälti toistakymmentä upposi, vaan kyllä roikku kissalla vatsa sen jälkeen.

Välikahvien jälkeen alkoivat kädet olla taas sikäli vetreät, että verkkojen laskuun saattoi taas suunnata. Tällä kertaa emme lähteneet juuri venerantaa pidemmälle. Jahka luotaus näytti neljän metrin vettä, pudotin ankkurin pohjaan, kiinnitin polon ja jätin sen kellumaan hitaasti loitoten samalla kun verkko purkautui hiljalleen puikkarilta pyyntiin. Puoleen väliin verkko välikoho ja päähän toinen.


Jadan päässä sitten selvittelin veneen pohjalla olleesta vyyhdestä ankkuria pitämään verkot tiukalla. Nokkelana heitin sen veteen, missä se veti narua sitä mukaa kun sitä selvittelin. Yhdessä hujauksessa se menikin, narun pää vaan viuhahti silmien ohi ja perkeleenkin ehätin vasta puolen sekunnin päästä tokaisemaan. Eipä tiiliskivi niin kauhean suuri menetys kuitenkaan ole. Kaikkeen varustautuneena otin vara-ankkurin ja päästin sen toimittamaan virkaansa, tällä kertaa narun varmistaen.

Aamu oli edellistä parempi, sää hivenen tyynempi ja saalis moninverroin parempi. Muikkuja oli ehkä kolme kertaa edellispäivää enemmän ja ahvenia vain muutama hassu. Piikikkäiden kalojen puuttuessa selvittely kävi joutuisasti ja kohta olinkin jo perkaamassa muikkuja. Siinä puuhassa ei oikeaoppistesti tehdessä saksia ja puukkoja käytetä, kaikki mitä tarvitaan on terveet kädet.

Kohta olivat muikut kypsymässä, ketkä pannulla, ketkä keitossa. Vaan paras kohtalo oli niillä, jotka pääsivät vielä huuhtelun jälkeen uimaan suolaveteen. Uintinsa päälle saivat mehevät löylyt katajaisessa savussa. Kyllä niitä ilokseen söi, usko pois!

Kuhakauden avaus

Siitä asti kun auringon säteet ovat avoveden pinnasta kimmeltäneet, olen kuullut mielessäni järven kutsun. Valitettavasti leipätyö on haitannut merkittävästi tärkeämpiin asioihin panostamista, mutta loman viimein alettua pystyin lopulta vastaamaan kutsuun. Kuluvan avovesikauden kuha-avaus tuli viimein todeksi ja sujui merkeissä, joista ei juhannuksen vietto vain paremmaksi voi mennä.

Ensimmäinen pysähdys tehtiin kohta kotirannasta irrottua ja kovin montaa heittoa ei ensimmäisiä tapahtumia tarvinnut odottaa. Kalat olivat karanneet jo hieman kutupaikkaa syvemmälle, mutta löytyvät suurin piirtein sieltä, missä arvelimme niiden olevan. Puolessa tunnissa papitimme neljä mittakalaa ja takaisin vedenalaiseen maailmaan pääsi toinen mokoma näiden pienempiä lajitovereita. Pari tuhdimpaakin jöllikkää ilmoitti itsestään, mutta niiden osalta tuttavuudet jäivät vain siiman kiristyksen mittaisiksi.

Seuraavat pari pysähdystä tarjosivat arvokasta kokemusta, komeasti kukkivan suovillameren sekä niukasti saalista, kunnes vene lopulta tavoitti entuudestaan kesäkuussa varmaksi paikaksi tiedetyn virran. Tuhansien katalien hyttysten armottomasta mutta säälimättömästä hyökkäyksestä johtuen jouduimme perääntymään kolmen mittakalan jälkeen, mutta vannoimme vielä palaavamme paikalle Offin kera.

Pistoksien raapiminen olikin sitten oivaa ajanvietettä seuraavissa paikoissa. Kaloista kun ei viihdykkeeksi ollut. Saattoi se tosin kerran tärpätä, mutta siitäkään ei aivan täyttä varmuutta jäänyt. Seuraavia siirtoja juoniessamme tulimme siihen tulokseen, että auringon eteen vyörynyt pilvimatto sai kalat pitämään suunsa aiempaa supummassa ja päätimme suunnalta samoille vesille, joista reissu alkoi. Matkalla ihastelimme vielä suovillat toistamiseen.

Tuttuakin tutummissa vesissä on se hyvä puoli, että niistä kalan – tai ainakin paikan, jossa se oleilee, löytää huonommallakin syönnillä. Niinpä viimeinen tunti tarjosi vielä tärpin silloin ja toisen tällöin. Jokunen messinkikylki vielä löysi tiensä veneeseen, mutta ilman jigiin viriteltyä lisäkoukkua olisivat jääneet tulematta. Ja osuihan kohdalle myös se pakollinen työtapaturma, eli hauki, joka tällä kertaa pääsi suolakalaksi.

Mikäli tämä kalastusmuoto kiinnostaa, mutta kokemus lajista uupuu, niin Kalastus.comissa on mainio artikkeli kuhanjigikalastuksesta kiinnostuville.