Artikkelit

kalastus-ahvenanmaa-11

Kalareissu Ahvenanmaan keväisille vesille

Vaikka hienoinen matkaväsymys edellisen reissupäivän ja illan kohteiden kiertämisen jälkeen oli läsnä aamuherätyksen hetkellä, karisivat unet silmistä nopeasti. Ulkona valkeni kirkkaan kuulas kevät aamu ja edessä oli upea reissu merelle. Avarien maisemien, aaltojen kohinan ja kimalluksen lisäksi ohjelmassa oli kalastusta oppaan kanssa.

Kahvin ja aamiaisen jälkeen teimme siirtymän Maarinanhaminan länsipuolelle Kungsjön-alueelle. Siellä näimme jo matkan päästä, kuinka kalaopas Thomas Strandvik odotti meitä sovitussa paikassa. Perillä tervehdimme, puimme haalarit päälle ja sen pidemmittä puheitta hyppäsimme veneeseen.

Olipa kalastukseen käytettäväksi miten paljon aikaa tahansa, niin sitä on kuitenkin aina liian vähän. Niin myös tällä kertaa. Niinpä päätimme lyhyen pohdinnan jälkeen aloittaa kokeilla ensin saariston pulskiksi tunnettujen haukien ottihalujen selvittämisestä. Jos tilanne näyttäisi siltä, voisimme myöhemmin päivittää suunnitelmaa.

kalastus ahvenanmaa (2)

Ensimmäinen pysähdyspaikka oli kaislikkoinen lahdenpohjukka. Aikamme nakkelimme siinä ilman saalista, joskin turhaksi ei sekään pysähdys jäänyt. Saimme nimittäin ihastella komean merikotkan liitelyä.

Seuraava paikka kurottautui edellisestä lahdesta sisemmäs pieneen matalaan ja pitkään poukamaan, josta oli edelleen kaislikon läpi yhteys sisäjärveen, jossa hauet kävivät – ja ilmeisimmin nyt olivat – kutemassa. Melko pian saimmekin päivän ensimmäisen tapahtuman, kuin kiloinen koirashauki päätti näyttää liian lähelle tulleelle jerkille, ettei se ollut tervetullut. Niitä näitä turistessa vierähti hetki toisensa jälkeen.

kalastus ahvenanmaa (4)

Jatkoimme paikassa vielä kotvan, mutta hiljaisissa merkeissä. Paikalla oli pari muutakin venettä, joten ilmeisimmin kaikki innokkaimmat kalat olivat jo onneaan kokeilleet.

kalastus ahvenanmaa (7)

Vaihdoimme toisaalle, matalaan ja laajempaan lahteen. Siellä näimmme tämän tästä pöllähdyksiä, jotka kertoivat haukien olevan läsnä, mutta pitävän suunsa kiinni ja välttelevän venettä. Joku hurja jopa seurasi vieheitä, mutta yksikään niistä ei tärpännyt. Siirryimme varasuunnitelmaan.

kalastus ahvenanmaa (8)

Saman lahden suulla oli kallioinen ranta, johon avomereltä puhaltava tuuli paiskoi aaltoja. Niiden sekaan Jussi ehti heittää lusikkansa pari-kolme kertaa, kun aaltojen seasta erottui pärskähdys. Vapa taipui mutkalle ja räikkä huudahti.

Siiman toisessa päässä teutaroi meritaimen.

kalastus-ahvenanmaa-11

Muutaman minuutin päästä sen kylki välkehti kilvan saamamiehen hymyn kanssa.

Puntari oli hurjassa vireessä. Kalalla oli painoa 2,6 kiloa.

Puntari oli hurjassa vireessä. Kalalla oli painoa 2,6 kiloa.

Ennätys oli tosiasia.

Seuraavaksi siirryimme hieman ulommas. Suuremmat aallot löivät komeasti rantaan ja pärskähtivät kivistä kirkkaana välkkyviksi helmiksi. Niiden tykö heittelimme vieheitä ja kotvan päästä tapahtui taas. Toistamiseen Jussilla. Tällä kertaa siiman päässä oli hivenen edellistä pienempi, mutta selvästi pirteämpi, kirkas kutematon kala.

kalastus ahvenanmaa (13)

Kellon hivuttauduttua puolen päivän yli kävi vielä muutama taimen tökkäämässä vieheitä. Sen enempää ei meri enää antanut. Niinpä jossain kohtaa – vaikka päivä oli mitä parhain, seura hyvää ja opastus ensiluokkaista – oli todettava, että kaikki hyvä päättyy aikanaan ja suunnattava kohti rantaa. Yhtä hienoa kokemusta ja taimenennätystä rikkaampana. Ahvenanmaan vesille palaisimme vielä monta kertaa.

kalastus ahvenanmaa (14)

Tammisaaren keväässä siikoja jallittamassa

Sateinen Helsinki on nopeasti kaukainen muisto, kun liukuvan työajan tarjoaman jouston puitteissa hyppäsin peltiseen ratsuuni ja otin kurssiksi Tammisaaren. Luvassa olisi upea keväinen ilta hienoissa maisemissa.

Matkan varrella taivas kirkastui ja silmiin avautui upea maisema Fagervikin kartanon ympärisössä. Suosittelen pistäytymään paikan päällä, sanoilla on vaikea kuvata. Niin upea kuin paikka olikin, niin pysähtyminen ei valitettavasti ollut tällä kertaa mahdollista. Edessä oli jotain paljon tärkeämpää.

Lopulta tie ei enää pienemmäksi voinut vaihtua ja edessä siinsi mökin seinä. Olimme siis rannassa, eli perillä. Pikaisen vaatetuksen vaihdon jälkeen unohdimme vielä eväskassin sujuvasti rantatörmälle ja veneen kokka kaarsi pelipaikoille, missä homman nimi oli yksinkertainen: matoa koukkuun ja nauttimaan.

Valtavan kauaa ei ensimmäistä tärppiä tarvinnut odotella. Kohta sieltä rantautuikin pieni siika, joka matkalla ehätti sopivasti uida siimat ristiin. Sen jälkeen pitikin kotvan hiljaisempaa ja tuumailimme, että olisi parasta vaihtaa toiseen paikkaan.

Seuraavaksi asetuimme salmeen, josta kävi pieni virtaus, joka tuulten mukaan aina vaihtoi suuntaansa. Muutoksen havaitsi ensin siiman liikkeestä ja kiristymisestä. Yleensä tätä seurasi melko pian toisenlainen, voimakkaampi ja odotetumpi, siian aikaansaama liike. Pari kolme kertaa siinä onkiessamma ehti virta vaihtamaan suuntaansa ja jokaisella kerralla muutos toi mukanaan siikaparven ja pari-kolmen tärppiä. Jossain kohtaa aurinko oli kadonnut kohti horisonttia metsän taakse. Siinä kohtaa ajantaju palasi. Kalaa oli kylliksi parin päivän ruokatarpeiksi, joten pakkasimme tavarat veneeseen ja otimme kurssin kohti kotia.

Mikäli siian kevätonginta ei ole entuudestaan tuttua puuhaa, niin mainio tietopaketti löytyy Kalastus.comista.