Artikkelit

Kustaviin kalaan

Kustavin saaristo tarjoaa erittäin monipuoliset mahdollisuudet kalastukseen ympäri vuoden. Kustavin alueen saaristosta löytyy niin suojaisia lahtia kuin avomerenkin tuntua.

Kustavi sijaitsee Lounais-Suomen saaristossa ja Manner-Suomeen kunta on yhdistetty Kaitaisten sillalla. Kustavi sijaitsee 69 km:n päässä Turusta ja Kustavista on hyvät lautta-yhteydet Ahvenanmaalle ja Iniöön. Saaria ja luotoja kunnan alueella on noin 2000 kpl.

Kustavin merialueen houkuttavuus matkailevan kalastajan näkökulmasta on melkoinen. Saaristomeren pohjoisreunan ohitse vaeltavat lohet keskikesällä ja Kihdin selkä tarjoaa huikeat mahdollisuudet lohenuisteluun. Syksyllä kausi jatkuu pitkään meritaimenen heitto- ja vetouistelijoilla ja keväällä jääkannen kadottua meritaimenet ovat edelleen kalastajan käsillä sisälahdissa. Vuosnaisten alueen uistelumahdollisuudet ovatkin antaneet monelle sen ensituntuman punalihaiseen…

Sisäsaariston haukipaikat hakevat vertaisiaan rannikkoalueilta. Ja kun haukikausi loppuu niin ahvenet tarjoavat uuden maailman. Pilkkimiesten maailmassa Kustavin vedet ovatkin legendaariset.

Sisäsaariston haukipaikat hakevat vertaisiaan rannikkoalueilta. Ja kun haukikausi loppuu niin ahvenet tarjoavat uuden maailman. Pilkkimiesten maailmassa Kustavin vedet ovatkin legendaariset. Keväisin ja syksyisin silakkaa voit koittaa muun muassa Kivimaan laiturilta. Parven sattuessa kohdalle voit saada hetkessä koko perheelle tuoretta silakkaa. Tuore itse pyydetty silakka kruunaa ruokapöydän.

Alueen majoitusmahdollisuudet ja muut palvelut ovat erinomaiset ja Saariston rengastien osana tapahtumia ja oheistoimintaa löytyy kaikille.

Kustavi kartalla

Kustavin kunta
puh. +358-2-842 6600
email: kustavi@kustavi.fi

Linkkejä Kustavin kalastukseen liittyen
Kustavi.fi
Kustavin Urheilukalastajat
Kustavin kalastusmatkailu (tietoa luvista ja muuta tärkeää)
Majoitus Kustavissa

Helsinki by sea

Helsingin merikalastuspaikat

Helsingin kaupungilla on yli 14 000 ha kalavesiä heti pääkaupunkiseudun välittömässä läheisyydessä. Merialueelta on tavattu jopa 60 kalalajia, eli lähes kaikki, mitä kalamies siimansa päähän toivoa. Löydät Helsingin alueelta niin urbaaneja silakankalastuspaikkoja kuin ulkomerenlaidalla olevia taimenpaikkoja.

Helsingin merialueilta löydät hyvät kalastuspaikat jokaiselle vuodenajalla. Kesällä kannattaa suunnata Vanhankaupunginlahdelle tai Laajalahdelle ahvenen tai kuhan pyyntiin. Kuhia saa hyvin vetouistelemalla kesäkuun alusta aina elokuuhun asti. Kesän alussa kuhia kertyy esimerkiksi Vanhankaupungin kosken alle, josta niitä saa jigeillä ja vaapuilla.

Ahvenia ja särkikaloja saadaan lähes kaikista rantavesistä; suuremmat ahvenet lymyilevät suurien selkien matalikoilla ja luotojen ympärillä. Myös talvella etenkin Laajalahden matalikot ja rantavedet ovat varteenotettavia ahvenen pilkkipaikkoja. Meritaimenta saadaan hyvin heti jäiden lähdettyä tai loppusyksystä. Parhaimmat paikat ovat ulkosaaristossa, mutta myös rannaltakalastaville löytyy paikkoja esimerkiksi Lauttasaaren nokasta ja Skatanniemestä.

Keväisin ja syksyisin silakanpyynti on monien suosiossa. Hae silakkalitkalla tuoreet ruokakalat esimerkiksi Lauttasaaren sillalta! Myös merisiikaa saadaan rannalta käsin heti jäiden lähdettyä; hyviä paikkoja on mm. Vuosaaressa tai Lauttasaaressa ja jopa uimarannoilta! Jos siianonginta ei ole tuttua, lukaisepa siianongintajuttu Kalastus.comista.

Meritaimenia voi saada myös alla esitetyistä paikoista, joista keväällä kalastetaan siikaa. Taimen on mantereen tuntumassa heti jäiden lähdettyä pari viikon ajan. Toinen sesonki on lokakuun lopusta aina jäiden tuloon asti. Vinkkejä meritaimenen pyyntiin löydät täältä.

Meritaimenia voi saada jopa satama-altaasta. Sekös on urbaania kalastusta, mutta varmasti uniikki kalastuspaikka. Lukaise juttu Kalastus.comin puolella.

Kalapaikkoja kartalla:
Silakkapaikka Lauttasaaressa

Siikapaikka Lauttasaaressa
Siikapaikka Vuosaaressa

Kalastussää alueella:

Huomisen täsmäkalastussää:

Lähetä kännykälläsi viesti muodossa KALA 2 Helsinki numeroon 16161, ja saat ennusteen huomiselle päivälle. Tämän päivän kalastussään saat kirjoittamalla KALA Helsinki (0,84 E). Ohje.

Erämaalammen mustat vedet, arvaamattomat jättiläisahvenet

Tuhansien järvien maamme kätkee metsiinsä vielä suuremman joukon lampia. Jos eteläisessä Suomessa pienimmätkin lätäköt saavat ympärilleen mökintapaisia tiukasti aidattuine pihapiireineen ja siellä rentoutueessaan naapurille mittämömistä kiukustuvine isäntäväkineen, niin loitompana rannikon kiihkeydestä saavat lammet olla rauhassa. Siellä ne odottavat kulkijaa, joka sattuisi niiden rauhan, kauneuden ja muut mahdollisuudet huomaamaan.

Yksi näistä lammista, mitättömäksi voisi joku sanoa, sijaitsee jossain Sisä-Savon salomailla, syrjäseuduilla. Siitä ei mennä tarkemmaksi, sillä tuolla tummalla erämaalammella on salaisuus, joka saa siihen vihkiytyneet tarpomaan sen jäälle talvi toisensa perään. Välillä se saattaa olla vaiti, antamatta nykäisyään. Vaan toisinaan, kun seidat ovat lempeät, palkitsee se pyyntimiehen avokätisesti.

Meidän kohdallemme tuo antelias aika osui kolme-neljä vuotta sitten. Kymmenisen laihaa vuotta olimme lammen jäällä jaksaneet tarpoa, kun eräs maaliskuinen päivä houkutteli Juhan taas kokeilemaan. Lampi on bumerangin moutoinen, enimmäkseen kolmisen metriä syvä. Kahdessa kohtaa vettä on peräi kuusi metriä ja näiden syvien kohtien välissä on vain puolentoista metrin syvinen harjanne. Tuon harjanteen kohdalle Juha kairasi reiän toisensa perään, heitti pilkin veteen, teki temppuja ja toivoi, mutta laihoin tuloksin.

Tavaroita jo pakkaillessaan hän kuitenkin tunsi hyvin varovaisen tärpin. Kohta kala nousi ylös kohti avantoa, mutta kuinka ollakaan, matka tyssäsi jäänreunaan. Mielessään Juha kirosi kiinni jääneen koukun ja karanneen kalan, vaan eikös kohta siiman päässä tuntunut tukeva sähkötys. Juha jatkoi vetämistä ja hiljalleen kala tuli ylös avannossa. Viimein jäähileen alla pilkotti jotain niin lähellä, että sinne saattoi työntää kätensä. Sormet löysivät tiensä kiduskannen alle ja kohta jäällä köllötti valtava ahvenen, pitkälti toistakiloinen. Samalla lampi taas vaikeni.

ahvenet

Vuotta myöhemmin, osapuilleen samoihin aikoihin suuntamisemme taas tutulle lammelle, tutulle harjanteelle. Tälläkin kertaa lampi oli hiiren hiljaa. Eivät kiisket, eivät särjet käyneet tutustumassa pilkkutoukkiin. Vaan viiden minuutin kohdalla jotain tapahtui. Pitkällä tapsilla varustetussa pilkissä tuntui hentoinen tärppi. Pienen pieni. Tein vastanykäyksen ja samalla siima tyssäsi. Nyt oli minun vuoroni manata jäänreunaa ja heti perään havahtua potkuun. Tällä kertaa pinnan alla intouduttiin tekemään useampi kunniakierros kairanreiän juurella. Vaan viimein pää osui kohdalleen ja jotain suurta alkoi nousemaan kohti pintaa. Hetkeä myöhemmin käsi avitti jäälle ahvenen, jota suurempaa en eläessäni ollut nähnyt. 1,5 litran limonadipullo näytti sen rinnalla mitättömältä. Ja siihen lampi taas vaikeni. Vaaka sen sijaan riemuitsi kanssamme ja näytti kalalle painoa 1,5 kiloa. Leveyttä sillä oli enemmän kuin Helsingin Sanomien sivulla. Vaan se oli silloin vanhaan hyvään aikaan se. Nyttemin tuo Hesarin sivun leveys on saavutettavissa jo pienillä kaloilla.

ahvenet (2)

Kalastus on siitä kummaa puuhaa, että sitä haluaa saada sen suuren. Ja sitten kun se saa, niin ei olekaan tyytyväinen. Vesille pitää palata saamaan uudestaan se suuri tai mieluummin vielä suurempi. Niinpä tuona samana keväänä palasin lammelle. Kevät oli jo pitkällä ja lumipeite jäällä hupeni silmissä. Hymyillen marssin suoraan tutulle avannolle. Tällä kertaa pinnan alta vastattiin tervehdykseeni välittömästi ja tutun kuvion jälkeen jäällä kekkuloi jälleen reilun kokoinen ahven. Tämän raitapaidan kuvasin tasapuolisuuden nimissä Maaseudun Tulevaisuuden -sivun päällä fileerausveitsi antamassa lisää mittakaavaa. Komea kala oli tämäkin, vaikka vaaka vain 850 grammaa painoksi näyttikin.

Kohta on aika taas suunnata lammelle, jonka vesi on mustaa.

Kirjolohta pilkkimässä Vaajakosken Liekkilammella

Talvella ulkoilu lienee kahden kauppaa. Se on nimittiäin nyrkkitappelua motivaation ja pakkasen hampaiden terävyyden kesken. Pilkkimisestä kun on kyse ja lupa-asiat hoidettu hyvissä ajoin etukäteen tulee mittelöstä melkolailla tylsä. Tappelu oli niin hyvä, ettei pakkasmittaria edes näkynyt koko lauantaiaamuna. Lupa-asiat sen suhteen kunnossa, kun oli tarkoituksena käydä mittaamassa istukaskirjolohen viekkaus pakkaspäivänä. Pakkasen purevuus selviäisi tarkemmin vasta kotia tultaessa riippuen minkälaisen kassin kanssa matkaa poljettiin takaisin. Matkaa Vaajakosken liekkilammelle kertyi kuitenkin reilut seitsemän kilometriä.IMG_1215

Alusta asti oli selvää, että tärppien määrä saattoi jäädä pikkuisen normaalin ahvenparven aktiivisuuden taakse. Ensimmäinen tunti kuluikin lähinnä mielenlujuuden mittaamisen merkeissä. Onneksi repusta löytyi taas mielenlujiketta ja lämmikettä eli termoskahvia. Eivät vaan vielä ole keksineet mitenkä tuon kahvin saisi valumaan varpaisiin asti, sen verran kuitenkin pääsi kumpparin pohjasta villasukan läpi kylmä hohkamaan.IMG_1214

Vaan siinä kolmatta tuntia seistessä, saattoi jo aurinkokin päästä pilvenläpi hohkamaan. Vaan oli sen verran seesteinen hetki, että sitä katseen johdattamana mieli pääsi karkaamaan tuosta ongen latvasta pikkuisen toisenlaisiin ajatusmaailmoihin. Siinä vaiheessa heräsi patterin termostaatti ja lämpö lähti virtaamaan sellaista kyytiä, ettei se sitä vauhtia karannut edes vanhan kerrostalon ikkunanpielistä. Kyllä kävi taas luontoa kiittäminen, kun ovat kehittäneet ihmiselle ja varsinkin kalastamiseen taipuvaiselle nuorelle miehelle tämän reaktiojärjestelmän sillä seuraava kädenliike oli täysin vaistonvarainen. Tässä vaiheessa lahjakkaimmat osaavat jo arvata, että kyseessä oli vastaisku.

Pilkkireikä sattui olemaan sen verran matalassa kohdassa, että tuo jään lämpimämmällä puolella polskiva lohen serkku sattui olemaan aivan metrin etäisyydellä. Onnekas olin sen suhteen, että kala sai heti muutaman kierroksen jälkeen melkopian selville siiman paksuuden ja pääsimme yhteisymmärrykseen siitä, että nostokoukku löysi tiensä kiduskannen alle.IMG_1216

Seitsemän kilometriä ja -15 astetta pakkasta. Saattoi siinä iltapäivän hämärtyessä se vanha polkupyöräkin hieman natista jäisellä pyörätiellä, mutta sellaisesta ei juuri korvat välittäneet. Perunamuussi ja rasvattu pannu piti siitä huolen ja voitte olla varmoja, että ei unta tarvinnut iltasella etsiskellä. Sellaista se on pilkkiukon elämä.