Artikkelit

Nippon Verkko

Nippon Verkko kalastusvälineliike

Nippon Verkko on yli 40-vuotta vanha kalastustarvikkeiden erikoisliike. Erikoisalana on jo neljän vuosikymmenen ajan ollut verkkokalastus. Verkkokalastuksen osaaminen on tuonut Nippon verkoille tunnustusta mm. useiden testivoittojen muodossa.

Nippon Verkon yhteistyökumppaneita ovat japanilaiset verkkoliinateollisuuden huippuosaajat. Verkot valmistetaan joko perinteisesti käsin pauloittaen tai kaksoispaulamenetelmällä koneellisesti. Yrityksellä on vankkakokemus erikoisverkkojen valmistajana. Nippon Verkko valmistaa mm. Nordic-yleiskatsausverkkoja, Nordic-Coastal verkkoja ja muita tutkimuskäyttöön tarkoitettuja koeverkkosarjoja.

Nippon Verkko Oy:n erikoisosaamista on myös pienimuotoinen pyydyskalastus mm. rantarysät, katiskat ym. Nippon Verkko Oy on erikoistunut myös ravustukseen ja valikoimista löytyvätkin kaikki alan johtavat mertamallit ja muut ravustuksen oheistuotteet.

Nippon Verkko Oy tuo maahan YO-ZURI ja DUEL- vaappuja. Liikkeestä löytyvät aina vapakalastuksen uusimmat ja kysytyimmät tuotteet. Laajasta valikoimasta löytyvät kaikki tuotemerkit kilpailukykyiseen hintaan. Valikoimissa on runsaasti myös pienten toimittajien tuotteita. Valikoimaan kuuluvat myös kalastajan varusteet, kellunta- ja kalastushaalarit, perkaus- ja kalastuskäsineet sekä jalkineet. Kalojen käsittelyä varten tarjolla on mm. Swibo-Wenger veitset.

Osoite
Hallituskatu 27, 33200 TAMPERE
Katso liikkeen sijainti kartalla.

puh. 03-2148110
email: info@nipponverkko.fi
www: www.nipponverkko.fi
yhteyshenkilö: Jommi Solin

Kalasää Tampereella:

Huomisen täsmäkalastussää:
Lähetä kännykälläsi viesti muodossa KALA 2 Näsijärvi numeroon 16161, ja saat ennusteen huomiselle päivälle. Ohje.

Valikoiman tyyli:
Nippon verkot kohderyhmiin kuuluvat vetouistelu, heittokalastus, verkkokalastus, pyydyskalastus ja ravustus.

Tärkeimmät tuotemerkit:
Nippon Verkot, Fukui ja Sato-liinat, YO-ZURI, DUEL ,Shimano, Daiwa, Lord Lures, Merimetso, Power Pro, Swibo, Showa-käsineet

Uistinmerkkejä:
YO-ZURI, Lord Lures, Merimetso, Laxman jne.

Erikoisuudet:
pyydyskalastuksen erikoisliike, yleiskatsausverkot ja muut tutkimus ja koeverkkosarjat, YO-ZURI JA DUEL-maahantuonti, suoja- ja peliverkot

Muut palvelut:
Kalastuslupien myynti sekä vinkkejä ja neuvoja kalastuspaikoista. Kielitaito: suomi, ruotsi ja englanti.

Talviverkoilla paukkupakkasessa

Vaikka pakkasukko pisti joulupyhinä parastaan, niin hänen mahtiaan suuremmaksi kävi kutkutus kokea verkot. Niinpä varhain joulupäivän aamuna pistettiin auto lämmitysjohdon perään, jotta pääsisimme harjoittamaan tätä passiivisena pidettyä kalastusmuotoa, joka on joidenkin mielestä kalakantojen vihollinen numero yksi. Vaan antaa niiden koirien haukkua.

Itse kuulun siihen koulukuntaan, jonka mielestä jokaiselle kalastusmuodolle löytyy kyllä sijansa. Ja jokaisen kalastusmuodon harjoittajista löytyvät myös ne, jotka itse tekevät kaiken aina oikein ja lisäksi tietävät parhaiten, kuinka muiden tulisi toimia.

Narumies lähestyy määränpäätänsä.

Narumies lähestyy määränpäätänsä.

Jos moiset olivat mietteet vielä matkalla, niin talven kauneus tykkylumineen ja kuuraisine oksineen veivät ajatukset nopeasti toisaalle. Ja siinä kohtaa, kun järven selkä alkoi siintää edessä, oli muu maailma murheineen koko lailla merkityksetön. Pakkanenkin oli paukahtelustaan huolimatta vain pieni huomaamaton puraisu poskipäillä.

Kohta olimmekin puhdistamass avantoja. Edelliskerralla tehty huolellinen eritys oli kannattanut. Avanto oli vain ohuelti jäässä, mutta sen verran kuitenkin, että edellisreissun menetyksen korvaamaan hankitty jääsaha pääsi ensikertaa tositoimiin. Kauaa ei nokka tohissut, kun narut oli viritelty valmiiksi ja kokeminen saattoi alkaa.

Nyt nousee!

Nyt nousee!

Edellisellä kerralla avannosta oli noussut kaksi mukavan kokoista kuhaa, jotka ruokakunta oli parissa päivässä pistellyt parempiin suihin. Vaan mitäpä olisi tällä kertaa? Päättäväisin vedoin nousi verkko mustasta vedestä puikkarille. Ja joka vedolla sitä toivoi, että vedestä pilkistäisi vaalea vatsa tai että pintakalvon rikkoisi suuren pyrstön synnyttämä pyörre. Vetotoisensa jälkeen verkko nousi vedestä tyhjänä. Vaan usko ei loppunut, sillä aina on toivoa. Varsinkin, jos verkko on liinaltaan viisimetrinen. Vasta siinä vaiheessa kun ala-aina keikkui pinnan yläpuolella, jouduin toteamaan, että tällä kertaa vettenväki piti karjansa omilla maillaan.

Kohta verkko sukelsi takaisin syvyyksiin. Annoimme narujen vajota perään ja peittelimme avannot huolellisesti. Jospa se sitten seuraavalla kerralla.

Muikkuverkoilla

Niin tuli taas kerran se aika vuodesta, että tiesi järvessä uivan kutumuikkua. Pyyntivesilläni se ajoittuu aina tähän loka-marraskuun taitteeseen. Tänä vuonna meni ehkä vähän pitkäkisikin vaan minkäs teet, aikataulut kun ovat aina monen muuttujan summa. Sen verran suurta herkkua muikku ja muikun mäti ovat, että pakkohan sitä oli verkkopuuhiin ryhtyä pettymyksenkin uhalla.

Niinpä suuntasimme kohti rantaa. Tämän sesonki kelpasi aloittaa uudenkarheilla verkoilla, ainoastaan pari kertaa kalastetuilla. Kohta neljä verkkoa, painot ja kohot olivat suuressa paljussa veneen kyydissä. Minä hyppäsin perätuhdolle ja isä soutajan paikalle.


Vaikka jokainen kalamies tietääkin parhaiden apajien olevan aina vastarannalle, olimme päättäneet laskea verkot hetikohta kotirannan viereen. Vesi oli jo jäähtynyt varsin raikkaisiin lukemiin ja pieni tuulenvire vahvisti viileää vaikutelmaa, joten aivan huvikseen ei sormia veteen tökännyt. Onneksi ei tarvinnutkaan, sillä verkot olivat selvät, eikä ala-ainakaan osoittanut takkuilemisen merkkejä. Varttia myöhemmin olivat pyynnit vedessä. Toinen rannasta selälle päin, toinen läheisen saaren rannasta niin ikään selkävesien suuntaan.

Tuskin oli aamu ehtinyt osoittaa valkenemisen merkkejä, kun auton keula oli taas rantaa kohti. Rantaan saavuttuamme ei kauaa mennyt, kun aurot loiskahtelivat hyisessä vedessä. Aloitimme kokemisen lähimmästä verkosta. Heti muutaman metrin jälkeen vedessä vilkkui ensimmäinen hopeakylki, heti perään toinen ja siitä edemmäs en enää laskenut. Kerättyäni koko verkon puikkarille kiskoin koko kolmimetrisen liinan ylös vedestä. Syvempänä oli vielä kosolti lisää elämää. Ahventen suurta määrää kirosin mielessäni. Yritys oli ollut pyytää välivedestä, mutta verkko oli kuitenkin jäänyt liian lähelle pohjaa. Onneksi seuraavat kolme verkkoa olivat enemmän muikkupainotteisia, toki sivusaalista niissäkin määränsä. Taisinpa jossain vaiheessa miettiä sitäkin, että liki joka kerta vesillä liikkuessa, etenkin kalastaessa tulee syvä kotona olemisen kokemus. Sellainen tunne, että on perillä. Olipa sitä missä tahansa.

Jahka kaikki verkot olivat veneessä, käänsimme kokan rantaan. Kannoin verkkopaljun läheiseen autotallirakennukseen sisälle ja ripustin verkot yksi kerrallaan erikoisvalmisteiseen selvittelytelineeseen. Jotkut saattavat moista käyttää pyykinkuivaukseenkin. Kuulemma. Hyvin siinä sai muikut, särjet, ahvenet ja kiisket selviteltyä. Talon kissa seurasi lähietäisyydeltä toimitusta. Saattoi siinä käydä niinkin, että joku kokeili, kuinka paljon katti jaksaa ahmia kalaa. Pitkälti toistakymmentä upposi, vaan kyllä roikku kissalla vatsa sen jälkeen.

Välikahvien jälkeen alkoivat kädet olla taas sikäli vetreät, että verkkojen laskuun saattoi taas suunnata. Tällä kertaa emme lähteneet juuri venerantaa pidemmälle. Jahka luotaus näytti neljän metrin vettä, pudotin ankkurin pohjaan, kiinnitin polon ja jätin sen kellumaan hitaasti loitoten samalla kun verkko purkautui hiljalleen puikkarilta pyyntiin. Puoleen väliin verkko välikoho ja päähän toinen.


Jadan päässä sitten selvittelin veneen pohjalla olleesta vyyhdestä ankkuria pitämään verkot tiukalla. Nokkelana heitin sen veteen, missä se veti narua sitä mukaa kun sitä selvittelin. Yhdessä hujauksessa se menikin, narun pää vaan viuhahti silmien ohi ja perkeleenkin ehätin vasta puolen sekunnin päästä tokaisemaan. Eipä tiiliskivi niin kauhean suuri menetys kuitenkaan ole. Kaikkeen varustautuneena otin vara-ankkurin ja päästin sen toimittamaan virkaansa, tällä kertaa narun varmistaen.

Aamu oli edellistä parempi, sää hivenen tyynempi ja saalis moninverroin parempi. Muikkuja oli ehkä kolme kertaa edellispäivää enemmän ja ahvenia vain muutama hassu. Piikikkäiden kalojen puuttuessa selvittely kävi joutuisasti ja kohta olinkin jo perkaamassa muikkuja. Siinä puuhassa ei oikeaoppistesti tehdessä saksia ja puukkoja käytetä, kaikki mitä tarvitaan on terveet kädet.

Kohta olivat muikut kypsymässä, ketkä pannulla, ketkä keitossa. Vaan paras kohtalo oli niillä, jotka pääsivät vielä huuhtelun jälkeen uimaan suolaveteen. Uintinsa päälle saivat mehevät löylyt katajaisessa savussa. Kyllä niitä ilokseen söi, usko pois!